Villiankan blogi

Villiankan blogi
Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Villiankan blogi

Mitä tapahtuu Villiankan kulisseissa... perhe-elämää, käsitöitä, yrittäjän iloja ja murheita... päivän polttavia kysymyksiä, vastauksia asiakkaiden ongelmiin. Kommentoi ja osallistu :)


Julkaistu , julkaisija

Yrittäminen ja ystävyyssuhteet

On tämä yrittäminen aika rikastuttavaa myös tuolla ystävärintamalla :) Jos kävisin läpi facebookin kaverilistaa ja poimisin sieltä kaikki ne kaverit, jotka ovat tulleet elämääni Villiankan kautta, lista olisi huikean pitkä.

Minäpä annan teille muutaman esimerkin:

Asiakkaat: Odotus ja vauva-aika on intensiivistä ja kestää loppujen lopuksi vain hetken. Silti minulla on kunnia olla ollut mukana monen asiakkaan tärkeimmissä hetkissä. Parhaimmillaan minulle on tuotu perheen vastasyntynyt vauva näytille suoraan laitokselta. Toisinaan olen ollut mukana niin esikoisen kuin toisenkin, jopa kolmannenkin odotuksessa. Olen saanut auttaa alkutaipaleella ja luokseni on palattu niin lisäneuvojen, kiitosten kuin lisäostosten vuoksi! Joistain näistä asiakkaista on tullut elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa on käyty niin elämän iloja kuin surujakin läpi.vaippaankka

Kollegat: Joku saattaisi kutsua näitä kilpailijoiksi, mutta minulle he kaikki ovat kollegoja. Silloin kun aloittelin yrittäjän uraani meitä oli muutama, joukko kasvoi pikkuhiljaa. Ympärillä pysyi tietty porukka joilta sai puuttuvia tuotteita, postituksia kun ei itse pystynyt. Kimpassa ostettiin asioita. Näistä kollegoista ympäri Suomen on tullut läheisiä.

Saanan kanssa vietimme keväällä hauskat 4 päivää Pariisissa, Katrilta haettiin monta lootaa luomumansikoita, Mian ja Tarun kanssa lanseerattiin niin Ergot kuin Manducatkin vauvamessuilla, Suvin kanssa etsittiin minulle työpaikkaa, Satu lähetti pojalleni lätkäkortteja kun eskarikaverit oli niitä nyysineet, Annukan ja Annin avulla Villiankka siirtyi takaisin minulle, Elinan kanssa on käyty syömässä aina työmatkoilla, Katin kanssa kasvatettiin masuja ja haaveiltiin Australiasta (sitten se muutti sinne ;-), Sarin kanssa on paiskottu yhdessä töitä, Aino ja Katariina saivat minut uskomaan että Turussa on muutakin mukavaa kuin moottoritie Helsinkiin ja Johanna täytti koko perheen unelmat ja etsi meille kesämökin!

Joku jäi varmasti joukosta pois, koska tässä oli vain pieni otos elämäni ihanista kollegoista ja hyvistä muistoista heidän kanssa.

Tässä ehkä ne kaksi tärkeintä syytä, miksi yhä jatkan tätä touhua enkä osaa luopua! Tämä harrastus on tuonut niin paljon minulle, toivottavasti sinullekin myös jatkossa!

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vanhoja muistoja eli lisää alkujorinaa

Selailin tänään jälleen vanhaa blogia ja yhtäkkiä muistin syyn ja seurauksen... mistä alkoi munan metsästys. Muistaakohan kukaan tätä jokavuotista Villiankan pääsiäistraditiota?

Alkunsa se siis sai näin palmusunnuntain tienoilla vuonna 2006:

Että silleen... huiskin sillä pääsiäisvitsalla sitten niin, että repun olkahihna meni poikki ja kannettava jysähti maahan ***kele

No eipä mitään lohduttauduin, että onneksi otin vakuutuksen kannettavalle kun tän koneen alle vuosi sitten ostin...
joopa no soitin vakuutusyhtiöön että mites edetään...no tee ihan mitä haluat ei tämä kata rikkoutumista ...
ja vaikka kattaisi niin omavastuu on 500 e

Ai miten niin ei kata rikkoutumista kun juuri SITÄ varten koko vakuutuksen otin. Kerroin vielä myyntihemmolle kun meillä kotona kävi, että liikun noissa portaissa välillä vauva toisessa kainalossa ja kannettava toisessa... toinen ***kele ja korjaaminen maksaa 400 e ja mullahan oli sitten sen verran ylimääräistä :´(

No mun kannettava on nyt mallia raahattava, kun se muuten toimii paitsi näyttö ei pelitä, joten siinä on kiinni ulkoinen näyttö.
Olin varmaan fiksun näköinen eilen kun puodiltä saapastelin kotiin kannettava UUDESSA repussa ja näyttö kainalossa. Niin meillä ei ole yli
munamääräistä näyttöä.
No tulee sitten pääsiäiseksi pakollinen nettitauko, kun aamulla kone lähtee huoltoon ja viestejä en kovin useasti pääse lukemaan.
Onneksi on pääsiäinen välissä ja muutenkin oli tarkoitus pitää puoti kiinni lauantai ja tiistai. Onni onnettimuudess tai joku muu klisee sopii s
itten vissiin tähän väliin..
Lupasivat huollosta kyllä priorisoida mun koneen :D


Sähläri-Leila ja särki oleva kone ja reppu :(

Tämä särki mennyt kone ja reppu johti siihen, että suivaantuneena tapahtuneeseen piilottelin Villiankan nettisivuille parisenkymmentä rikkinäistä yllärimunaa ja palkintoja arvottiin sitten löytäneiden kesken. Alussa munia oli vain yhdenlaisia, mutta sitten niistä tuli myös eritavalla maalattuja ja kuvioituja. Osa munista oli helppo löytää ja osa oli aika vaikeita...

Pitäisiköhän tämäkin traditio tänä pääsiäisenä herättää henkiin? No vinkki teille blogin lukijoille: Muna numero 1 on nyt piilotettu!

 

Lue koko viesti
Lisätietoja:: alku, munajahti
Julkaistu , julkaisija

Näinkin voi käydä - pala kaksosten äidin päivästä

Ystävälläni on pienet kaksoset ja heidän isoveli. Perheessä riittää niin tapahtumia kuin vaarallisia tilanteita. Tänään hän julkaisi hulvattoman karun kuvauksen päivän touhuista. Luvalla sain kopioida sen teille luettavaksi:

Monta kertaa on kysytty viimeisen puolentoista vuoden aikana että, miten menee? Kun on ne kaksoset.... Nyt voisin hiukan avata....

Olipa kerran isoveljen reenit läheisellä koululla. Havaitsin kaksi viikkoa sitten, että tarvitsen apuvälineitä suorittaakseni reenireissun lapsosten kanssa, jotka menee kaikki eri suuntiin. Isihän on tiistait koulussa suorittamassa viimeisiä opintojaan, yksin mennään ja periksi en anna. Monesti kun olen elämässäni ajatellut asioiden olevan asenteesta kiinni....

product_frogNo teidänkin avustuksella apuvälineiksi kiperiin tilanteisiin valikoitui turvareput ja tänään tunsin itseni jo etukäteen voittajaksi, kun huomasin olevan tiistai. Saatte arvioida voittoani lopuksi.
”Töistä vauhdilla perhe kotiin ja syömään” - alkaa aina tiistai illat. Syönnin jälkeen isi kouluun, isoveljelle reenikamat niskaan ja pienille vaatteiden kevennys ja vaipanvaihto. Tänään kaava ei poikennut normaalista, paitsi että viimeinen kakka vaihdettiin vauhdilla ettei myöhästytä.

Matkalle koululle päästiin. Koululla turvareput paikalleen ja saattelimme isoveljen reeneihin. Kaikki meni ihan ok, kunnes reenit alkoi... Minulla oli kaksi kymppikiloista kainaloappelsiiniä, jotka piti meteliä - mekin halutaan kentälle pelaan. Tää mutsi ilmoitti pukuhuoneessa töllisteleville iseille lähtevänsä kauppaan, kun tää ei nyt oikein onnistu... Koulun pihalla voittaja mutsi oli onnellinen turvarepuista - nyt ei parkkiskalla karata. Hups, vedimme ryhmässä lipat ja auts. Kaikki toivuttuamme kaatumisesta sähelsimme itsemme auton viereen ja toki, aina joku yrittää karata. Kahden viikon takainen taktiikka käyttöön ja yksi "irtonaisena" autoon ja ovi kiinni. Toinen sitomaan ja sitten toinen. Jes! Olemme matkalla kauppaan.

Kaupassa keräsin neljä kenkää lattialta ja neljä sukkaa, yhden pipon ja kaksi hanskaa.... Samalla tein ostoksia pukaten kaksosten rattaita ja vetäen koria (kaikissa kaupoissa ei ole tuplakärryjä). Kassan ohi päästiin pienen hien avustuksella ja kauppakassit laitoin lattialle, että alan pukea paljaita varpaita ja päitä. Saakeli, kauppakassissa maidot kaatui ja kananmunat lensi. No, lapset oli puettu.

Autoon! Sain puhelun. Ihana isi oli päässyt koulusta ja hakee isoveljen. Paluu koululle oli jo aiheuttanut päänvaivaa että, kuinka selviän takaisin. Rattaista ku ei oo apua, kun pukkarin oven edus on täynnä kenkiä. Pukkariin ei saa mennä kengät jalassa (aina siis riisun kolmet kengät ja puen kolmet kengät, kun sitä ovea käytän).
Matka kotiin ♡

Kotipihalla katson takapenkille ja ulkona sataa lunta. Voi kökkö! Mun takapenkillä on kaksi melkein alastonta lasta. Värkkään ne alastomat kakarat, kaksi kauppakassia ja itseni käytävään rattaiden kera. Pääsen omaan kerrokseen. Kananmunat taas lentää ja samalla naapuri on paiskata ovella. Kotiovi kun aukeaa, mieli palaa siihen nopeaan kakkaan.... Täällä haisee....

Siis vastaan, mä oon kotona ja mulla menee ihan hyvin.....

Voin vain toivottaa voimia ystäväni arkeen: Tsemppiä rakas ystäväni. Hienosti selvisit huumorilla tästäkin päivästä!
 

Lue koko viesti
Lisätietoja:: arki, kaksoset, perhe, turvav
Julkaistu , julkaisija

Mistä kaikki alkoi?

Eilen 26.1.2015 tasan 11 vuotta ja 10 päivää Villiankan perustamisen jälkeen, Villiankan nimi on jälleen rekisteröity minulle. Ajattelin näin uuden alun kunniaksi aloittaa blogin kirjoittamisen, inspiraatio siihen syntyi oikeastaan hakiessani netistä Villiankan historiatietoja ja törmäsin 10-vuotta sitten kirjoittamaani blogiin...

Silloin 9v11kk sitten kirjoitin näin:


Kaikkeen sitä suostuukin, minäkö yllytyshullu :).
Enpä vielä vuosi sitten kuvitellut kirjoittavani julkista nettipäiväkirjaa, saati päiväkirjaa ollenkaan. Ja tässä sitä ollaan, yrittäkää kestää! Toisaalta en minä vielä kaksi ja puolivuotta sitten kuvitellut myöskään hurahtavani liinailuun, saati kestovaippoihin enkä ollut ikinä kuullutkaan vessahätäviestinnästä. Nyt nämä kaikki on meille ihan arkipäivää. Matkan varrella oppii näköjään!

Olisi varmaan asiallista kuitenkin tässä vaiheessa hiukan esitellä itseäni niille jotka eivät minua tunne!

Olen siis Leila, kirjoitushetkellä 32-vuotias äiti. Perheeseeni kuuluvat mieheni T 33v ja tyttäremme I 08/97 ja V 04/03. Odotan tällä hetkellä kolmatta lastamme. "Allun" arvioitu kuoriutumisaika on 5.3.2005 eli poksahdan hetkellä millä hyvänsä :).

Koulutukseltamme olemme molemmat mieheni kanssa insinöörejä, hän tietotekniikan alalta ja minä rakennustekniikan. "Oikeasti" olen siis töissä rakennusteollisuuden parissa. Itse olen paljasjalkainen espoolainen, mieheni raahasin tänne syvältä Savosta.

Perheeseemme kuuluu myös "outolintu" Villiankka. Villiankka on reilu vuosi sitten perustamani yritys. Ajatus Villiankasta lähti ihan siitä omasta tarpeesta: hurahdin V:n kanssa kantoliinojen ihmeelliseen maailmaan ja halusin olla lasten kanssa pidempään kotona kuin vain äitiysloman. Yrityksen perustaminen ja liinojen jälleenmyynti alkoi kummitella mielessä. T oli (kuten aina :D) kannustamassa ja auttamassa, joten näin Villiankka antoi minulle mahdollisuuden jatkaa kotona oloa. Tulen varmasti vielä jatkossa kertomaan tästä enempi, mutta nyt säästän teidät kuivalta historiikilta.

Seuraavat viikot ja kuukaudet tulevat varmasti olemaan näillä sivuilla täynnä vauvahuuruja ja -tuoksuja. Ajatukset pyörivät tälläkin hetkellä tulevassa synnytyksessä ja tulevasta ajasta mieheni, 3 lapsen ja yhden yrityksen kanssa.


Tuosta kaikesta on siis ihan kohta 10 vuotta, silloin bloggasin melkein vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti, joten jos halutte muistella minun kanssa historiaa, kuulla tämän hetken kuulumisia, nähdä tekemiäni käsitöitä tai saada maistiaisia remppaprojekteista jne... älä pidätä hengitystä odotellessa, sillä minäkään en tiedä mistä kaikesta tulen kirjoitamaan ja missä määrin. Mutta aloitellaan jälleen...

Lue koko viesti
Lisätietoja:: alku, perhe, villiankka

Klarna Checkout
-kauppiaan tiedot